Yhdistykset ja säätiöt – yleishyödyllisen yhteisön arvonlisäverotuksessa huomioitavaa
Kevät on jäsenkokousten aikaa, joissa esimerkiksi yhdistyksissä tulee pohdittavaksi useita toimintaan liittyviä merkittäviä kysymyksiä varsinaiseen toimintaan kuin myös hallintoon ja talouteen liittyen. Vallitsevan talouden tilanteen ollessa poikkeuksellinen, myös esimerkiksi verotukseen liittyen kannattaa varmistaa kaikkien olennaisten asioiden huomiointi ja että tältä osin asiat menevät oikein ja verotehokkaalla tavalla.
Yleishyödyllisyyden ja verovelvollisuuden arviointi
Yhdistysten ja säätiöiden osalta ensimmäinen olennainen kysymys verotuksessa koskee sitä, onko kyseessä yleishyödyllinen yhteisö. Asia ratkaistaan säännönmukaisen tuloverotuksen yhteydessä tai asiasta on mahdollista hakea myös ennakkoratkaisua. Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos:
1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin
3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Kaikkien edellä lueteltujen edellytysten tulee täyttyä yhtäaikaisesti, jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä. Yleishyödyllisyys arvioidaan sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan perusteella ja sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan on täytettävä yleishyödyllisyyden edellytykset. Ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella.
Yhdistysten ja säätiöiden osalta on syytä tietää niiden arvonlisäverotuksesta yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva poikkeus, eli tuloverotuksessa tuloverolain 22 §:n mukaan yleishyödylliseksi katsottu yhteisö on arvonlisäverovelvollinen vain toiminnastaan, joka on tuloverotuksessa katsottu sen elinkeinotoiminnaksi (arvonlisäverolain 4 §). Yleishyödyllisillä yhteisöillä onkin usein käytännössä tilanne, jolloin osa niiden toiminnasta on arvonlisäverollista ja osa arvonlisäverotonta.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:n mukaan elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ei ole kuitenkaan määritelty lainsäädännössä, vaan kriteeristö muotoutunut verotus- ja oikeuskäytännön myötä, joten sen seikan arviointi, tapahtuuko toiminta elinkeinotoiminnan muodossa, on tehtävä tapauskohtaisesti ja kokonaisuutta tarkastellen. Tästä johtuen sekä yleishyödyllisyyden arviointi että toimintojen verotuksellinen tulkinta on hyvä tehdä asiantuntijan avulla.
Vähennyksissä on tehtävä jako – jos osa toiminnasta on verollista ja osa verotonta
Vähennysoikeuden kannalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kulujen osalta on tehtävä jako mitkä kulut kohdistuvat suoraan ja välittömästi verolliseen toimintaan – näistä kuluista on vähennysoikeus – ja mitkä vastaavasti kohdistuvat verottomaan toimintaan ja näiden osalta ei ole vähennysoikeutta.
Näiden lisäksi ovat koko yhdistyksen tai säätiön toimintaan kohdistuvat yleiskulut – kuten hallintokulut – joista on olemassa osittainen vähennysoikeus eli siltä osin kuin kulut kohdistuvat arvonlisäverolliseen eli vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Näiden ns. yleiskulujen osalta on valittava jakoperuste eli toisin sanoen määriteltävä missä suhteessa yleiskuluina pidettäviä hankintoja käytetään arvonlisäverollisessa ja arvonlisäverottomassa toiminnassa. Jakoperusteen määrittelyä ei ole varsinaisesti säännelty arvonlisäverolaissa, vaan yleiskulujen jakoperuste tulee määritellä menetelmällä, joka johtaa täsmällisimpään ja oikeimpaan lopputulokseen. Jakoperusteeksi tulee valita sellainen tekijä, joka parhaiten kuvaa hankintojen käyttöä arvonlisäverollisiin ja vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin. Yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeutta koskeva jakoperuste voidaan jakaa esimerkiksi liikevaihtojen, käytössä olevien tilojen pinta-alojen, työntekijöiden lukumäärän tai heidän työajan jakautumisen perusteella.
Yleishyödyllisen yhteisön kannattaa joissakin tilanteissa hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi
Yleishyödyllisellä yhteisöllä on kuitenkin mahdollisuus hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi kuten muillakin toimijoilla. Tuossa tilanteessa arvonlisäverovelvollisuus laajenee koskemaan kaikkea arvonlisäverolain 1 §:n mukaan liiketoiminnaksi katsottavaa toimintaa. Liiketoiminnan tunnusmerkkejä ei ole määritelty varsinaisesti lainsäädännössä, vaan kriteeristö on muokkautunut verotus- ja oikeuskäytännön sekä arvonlisäverodirektiivin pohjalta.
Erityisesti silloin kun toimintaan kohdistuu paljon arvonlisäveroa sisältäviä kuluja ja/tai tuloista osa on alennetun arvonlisäverokannanalaista myyntiä, tuossa tilanteessa arvonlisäverovelvollisuudella on saavutettavissa merkittävästi euromääräistä hyötyä.
Näissä tilanteissa tulkinta yhteisön yleishyödyllisyyden osalta ja toiminnan arvonlisäverotuksellinen arviointi (=liiketoimintaa tai elinkeinotoimintaa) sekä laskentaharjoitus eri vaihtoehtojen välillä on suositeltavaa tehdä asiantuntijamme kanssa. Tarvittaessa tulkinnallinen asia kannattaa varmistaa Verohallinnolta haettavalla ennakkoratkaisulla, jonka laatimisessa luonnollisesti avustamme.
Ota meihin yhteyttä!
Petteri Tiainen
Tax Manager
040 510 9862
petteri.tiainen@talvea.fi
TALVEA avustaa monipuolisesti erilaisissa arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä ja vastaantulevissa tilanteissa kaikissa toiminnan elinkaaren vaiheissa.
Petteri vastaa TALVEAn arvonlisäveropalveluista. Hänellä on yli 15 vuoden monipuolinen kokemus erilaisista verotustehtävistä, painottuen erityisesti arvonlisäverotukseen. Petteri on työskennellyt aiemmin urallaan Verohallinnossa veroasiantuntijana, toimistopäällikkönä ja valtakunnallisissa arvonlisäverovalvonnan ohjaus- ja kehittämistehtävissä sekä suuren tilintarkastusyhteisön omistajayrittäjävetoisten yritysten arvonlisäverotuksen ja muun välillisen verotuksen asiantuntijana. Asiakkaina on ollut sekä pienempiä alueellisesti toimivia yhteisöjä että suuria kansainvälisillä markkinoilla operoivia konserniyhtiöitä.
