Arvonlisäverovähennykset – milloin niitä voi tehdä?
Pääsäännön mukaan arvonlisäverovelvollinen saa vähentää arvonlisäverovelvolliseen liiketoimintaan suoraan ja välittömästi kohdistuvien hankintojen sisältämän arvonlisäveron. Vastaavasti siten esimerkiksi yksityiseen kulutukseen liittyvät kulut eivät ole vähennyskelpoisia. Arvonlisäveron vähennysoikeudella on erittäin suuri merkitys liiketoiminnassa, koska ilman vähennysoikeutta hankintojen sisältämät arvonlisäverot jäisivät rasittamaan lopullisina kustannuksina ostajaa. Vähennysoikeuden selvittäminen onkin tästä syystä erittäin tärkeää kaikissa liiketoiminnan vaiheissa ja erityisesti muutospisteissä aiempaan toimintaan verrattuna.
Arvonlisäverolaissa on säädetty eräisiin hankintoihin liittyvät arvonlisäverot vähennyskelvottomiksi. Arvonlisäveron vähennysoikeus ei koske seuraavia hankintoja:
- Arvonlisäverottomaksi säädettyyn tavaroiden ja palvelujen myyntitoimintaan kohdistuvat hankinnat kuten esimerkiksi:
- kiinteistön myynti ja vuokraus (jos ei hakeuduttu alv-velvolliseksi)
- terveyden- ja sairaanhoitopalvelut
- sosiaalihuoltopalvelut
- rahoitus- ja vakuutuspalvelut
- Arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan kohdistuvat hankinnat. Soveltamisalan ulkopuolisella toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka ei ole arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua liiketoimintaa tai vastikkeellista taloudellista toimintaa.
- Hankinnat, jotka ovat vähennysrajoitusten alaisia arvonlisäverolain 114 §:n mukaisesti:
- Edustusmenot
- Henkilöautot ja tietyt kulkuneuvot
- Verovelvollisen tai henkilökunnan kiinteistökulut (liittyvät asumiseen, päivähoitoon, harrastustilaan tai vapaa-ajanviettoon)
- Työmatkakustannukset kodin ja varsinaisen työpaikan välillä
Yleistä arvonlisäveron vähennysoikeudesta
Arvonlisäverovelvollinen voi vähentää ainoastaan omaa arvonlisäverollista liiketoimintaansa varten tehtyjen hankintojen arvonlisäveron. Tilanteessa, jossa arvonlisäverovelvollinen harjoittaa sekä arvonlisäverollista toimintaa että arvonlisäveron vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa, arvonlisäverovelvollisen on tiedettävä, kohdistuvatko hankinnat arvonlisäverolliseen vai arvonlisäverottomaan toimintaan. Arvonlisäveron vähennysoikeus koskee niitä vain hankintoja, jotka kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäverovelvollisen harjoittamaan vähennykseen oikeuttavaan toimintaan. Vastaavasti arvonlisäveron vähennysoikeus ei koske hankintoja, jotka kohdistuvat suoraan ja välittömästi vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan. Hankinnan kohdistuessa sekä arvonlisäverolliseen että arvonlisäverottomaan eli vähennykseen oikeuttamattomaan toimintaan, tuolloin hankinnan kuluista on osittainen vähennysoikeus eli ainoastaan arvonlisäverolliseen toimintaan kohdistuvalta osalta.
Arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolinen toiminta – ei vähennysoikeutta
Arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolinen toiminta on toimintaa, josta ei säädetä arvonlisäverolaissa eikä se ole arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua liiketoimintaa. Suoraan ja välittömästi tällaiseen toimintaa kohdistuvat kulut eivät ole vähennyskelpoisia ja tällainen toiminta tulee ottaa huomioon myös määriteltäessä yleiskulujen vähennysoikeuden laajuutta.
Yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeus
Yleiskuluilla tarkoitetaan hankintoja, jotka kohdistuvat arvonlisäverovelvollisen koko toimintaan. Yleiskuluja ovat esimerkiksi hallintoon liittyvät kulut. Tilanteessa, jossa arvonlisäveroverovelvollinen harjoittaa vain arvonlisäverollista toimintaa, hän voi vähentää yleiskulujen arvonlisäveron kokonaisuudessaan eikä jaolla ole silloin merkitystä. Silloin puolestaan tilanne on toinen, kun verovelvollinen harjoittaa sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta (=vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa) toimintaa. Tuolloin on yleiskulujen osalta valittava yleiskulujen jakoperuste eli toisin sanoen määriteltävä missä suhteessa yleiskuluina pidettäviä hankintoja käytetään arvonlisäverollisessa ja vähennykseen oikeuttamattomassa toiminnassa. Myös mahdollinen arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolinen toiminta tulee ottaa huomioon määriteltäessä tätä yleiskuluprosenttia.
Jakoperusteen määrittelyä ei ole varsinaisesti säännelty arvonlisäverolaissa, vaan yleiskulujen jakoperuste tulee määritellä menetelmällä, joka johtaa täsmällisimpään ja oikeimpaan lopputulokseen. Jakoperusteeksi tulee valita sellainen tekijä, joka parhaiten kuvaa hankintojen käyttöä arvonlisäverollisiin ja vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin. Verovelvollisen liiketoiminnassa voidaan soveltaa myös useampaa eri menetelmää eri toimintojen osalta, mikäli tämä johtaa täsmällisimpään ja oikeimpaan lopputulokseen. Yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeutta koskeva jakoperuste voidaan jakaa esimerkiksi liikevaihtojen, käytössä olevien tilojen pinta-alojen, työntekijöiden lukumäärän tai heidän työajan jakautumisen perusteella.
Jakoperusteen määrittelyssä ja mahdollisten vaihtoehtojen vertailussa on hyvä käyttää asiantuntijaa apuna, jotta lopputulos on oikea ja fiskaalisesti tarkoituksenmukainen juuri oman toiminnan kannalta. Usein tässä selvitystyössä pohdittavaksi tulee myös esimerkiksi konsernirakenteen optimointimahdollisuudet verotehokkaalla tavalla.
On järkevää selvittää asiantuntijan avulla juuri yleiskulujen vähennysoikeuden näkökulmasta esimerkiksi konsernirakenteen muodostaminen, jolloin saadaan verohyötyjä yleiskulujen ja johdon kulujen vähennysoikeuden osalta.
Eräiden arvonlisäverottomien tavaroiden ja palvelujen myyntiin kohdistuvat hankinnat
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen
Kiinteistön käyttöoikeuden pitkäaikainen luovuttaminen (=vuokraus) on arvonlisäverotonta, jolloin vuokraukseen ja muuhun kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseen kohdistuvien hankintojen arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta on kuitenkin mahdollista hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöä koskevien edellytysten täyttyessä, jolloin arvonlisäverolliseen vuokraustoimintaan kohdistuvien hankintojen arvonlisävero on vähennyskelpoinen. Lyhytaikainen tilanluovutus on puolestaan arvonlisäverollista.
Kiinteistöön liittyvät kulut niin rakentamisen, remontoinnin kuin juoksevien kulujenkin osalta ovat yleensä euromääräisesti merkittäviä, jolloin kulujen sisältämien arvonlisäverojen vähennysoikeudella on erittäin suuri merkitys. Lisäksi kiinteistöjen osalta on huomattava uudisrakentamista ja perusparantamista koskeva kiinteistöinvestointien tarkistamismenettely, joka koskee 10 vuoden ajan valmistumisvuodesta eteenpäin tapahtuvia tilan käyttötarkoituksen muutoksia ja jotka voivat aiheuttaa tehtyjen arvonlisäverovähennysten palauttamisvelvollisuuden Verohallinnolle.
Kiinteistöihin/toimitiloihin liittyvät arvonlisäverokysymykset ja käytettävissä olevat vaihtoehdot on aina hyvä selvittää etukäteen yhdessä asiantuntijan kanssa mahdollisimman verotehokkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Kiinteistön myynnistä syntyneiden kulujen alv-vähennysoikeus
Arvonlisäverolain mukaan kiinteistön myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Tämä koskee myös kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeiden myyntiä. Kiinteistön myynnin yhteydessä syntyneiden kulujen arvonlisäveron vähennysoikeutta on arvioitava tapauskohtaisesti, koska kiinteistön myyntiin suoraan ja välittömästi kohdistuvien hankintojen arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen, mutta edellytysten täyttyessä kiinteistön myynnin yhteydessä syntyneiden kulujen katsotaan kohdistuvan siihen taloudelliseen toimintaa, jossa kiinteistö käytetään tai on käytetty ennen myyntiä. Arvonlisäveron vähennysoikeuden arvioinnin kannalta voi olla merkitystä myös esimerkiksi sillä, mihin kiinteistön myynnistä saadut varat käytetään.
Kiinteistön myyntiin liittyy myös kiinteistöinvestointien tarkistamismenettely, eli tässä kohtaa tulee varmistaa siirtyykö tarkistamisoikeus/velvollisuus ostajalle, vai joutuuko myyjä tekemään ns. kertatarkistuksen ja palauttamaan arvonlisäveroa Verohallinnolle. Samoin myyjän on annettava ostajalle kiinteistöinvestointeja koskeva selvitys arvonlisäverolain edellyttämällä tavalla. Nämä kysymykset on hyvä varmistaa jo myyntiä suunniteltaessa asiantuntijan avulla.
Rahoituspalvelut
Rahoituspalvelujen, kuten luotonannon ja arvopaperikaupan, myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Samoin esimerkiksi korotulot ovat arvonlisäverottomia. Kun kyse on arvonlisäverottomaan rahoituspalvelunmyyntiin suoraan ja välittömästi kohdistuvista hankinnoista, arvonlisävero ei ole vähennyskelpoinen. Erityiskysymyksiä arvonlisäveron vähennyskelpoisuudesta liittyy muun muassa arvopaperikauppaan, jolloin hankintojen arvonlisäveron vähennyskelpoisuutta on tarkasteltava tapauskohtaisesti.
Usein jää huomaamatta se, että vaikka yrityksellä ei ole suoraan ja välittömästi arvonlisäverottomaan rahoituspalveluksi katsottavaan toimintaan liittyviä kuluja, tulee arvonlisäverottoman toiminnan – esimerkiksi korkotulojen – osuus kuitenkin muistaa huomioida toiminnan yleiskulujen vähennysoikeuden laskennassa.
Arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoitukset (AVL 114 §)
Vähennysrajoituksen alaiset kiinteistökustannukset verovelvollisen tai henkilökunnan osalta
Arvonlisäveron vähennystä ei saa tehdä hankinnoista, jotka koskevat tavaroita ja palveluja, jotka liittyvät verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviettopaikkana käytettävään kiinteistöön tai sen käyttöön. Vähennyskelvottomia ovat siis esimerkiksi tällaiseen kiinteistöön kohdistuvat siivous- ja huoltopalvelut sekä kiinteistön korjaamisesta tai perustaparantamisesta aiheutuvat kulut. Tällaisiinkin kiinteistökuluihin voi liittyä kysymyksiä arvonlisäveron vähennysoikeudesta esimerkiksi silloin, kun vapaa-ajanviettopaikkaa käytetään osittain myös vähennykseen oikeuttavassa toiminnassa, kuten henkilökunnan virkistys- ja koulutustilaisuuksissa.
Verovelvollisen tai henkilökunnan työmatkakustannukset
Vähennystä ei saa tehdä verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asunnon ja työpaikan väliseen kuljetukseen liittyvistä tavaroista ja palveluista. Vähennysoikeuden rajoitus koskee muun muassa kuljetusvälineen hankintakustannuksia, polttoainekustannuksia ja vuokrauskustannuksia.
Edustusmenot vs. markkinointimenot
Edustustarkoitukseen käytettävistä tavaroista tai palveluista ei saa tehdä vähennystä. Sitä onko kulussa kyse edustuskulusta vai vähennyskelpoisesta muusta liikekulusta, kuten markkinoinnista, tulee katsoa tapauskohtaisesti, koska edustusmenot ovat luonteeltaan lähellä esimerkiksi juuri markkinointikuluja ja niitä syntyy hyvin samankaltaisissa tilaisuuksissa. Edustusmenoilla tarkoitetaan elinkeinotoimintaan liittyviä ulkopuolisiin henkilöiin kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuneita menoja, joilla pyritään liiketoiminnan edistämiseen.
Jos tämänkaltaisten kulujen määrä on suuri tai on tulossa esimerkiksi yksittäinen suurempi tapahtuma – kuten yrityksen merkkipäiväjuhlat – tuolloin asiaa on hyvä selvittää asiantuntijan kanssa, jotta huomioidaan vallitsevat rajanvetoa koskevat tulkinnat.
Henkilöautot vs. pakettiautot
Ajoneuvojen osalta kulujen sisältämien arvonlisäverojen vähennyskielto koskee kaikkia henkilöautoiksi rekisteröityjä ajoneuvoja, ellei kyseistä ajoneuvoa ole hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen eikä henkilöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Yksinomainen vähennykseen oikeuttava käyttö on pystyttävä käytännössä osoittamaan esimerkiksi ajopäiväkirjan avulla. Vähäisenkin yksityiskäytön katsotaan aiheuttavan henkilöauton kohdalla sen, ettei ajoneuvosta tai siihen liittyvistä kustannuksista voida vähentää arvonlisäveroa. Vähennysrajoitus koskee myös moottoripyöriä, matkailuperävaunuja, urheilu- tai huvikäyttöön tarkoitettuja veneitä sekä enintään 1550 kg lähtömassan ilma-aluksia.
Olennaista on huomata se, että muiden autojen kuin henkilöautojen hankintaan ja niiden käyttöön liittyviin kuluihin ei liity samanlaista vähennysrajoitusta kuin henkilöautoihin. Esimerkiksi pakettiautojen osalta kulujen sisältämät arvonlisäverot voidaan vähentää siltä osin kuin ajoneuvoa käytetään arvonlisäverolliseen liiketoimintaan.
Vähennyksen tekeminen edellyttää käytännössä ajopäiväkirjan pitämistä. Muuten olemme todenneet monissa verotarkastuksissa, että henkilöautojen tosiasiallisen käytön osoittaminen muulla näytöllä on erittäin hankalaa ja työlästä. Ajopäiväkirjaan tulee merkitä päivittäin muun muassa matkojen alkamis- ja päättymispaikka ja -aika, matkamittarin lukema ajon alussa ja lopussa sekä ajon tarkoitus. Ajopäiväkirjalla osoitetaan arvonlisäverolliseen liiketoimintaan ja yksityiseen kulutukseen liittyvien ajojen osuus autolla ajetuista matkoista tai henkilöauton tapauksessa se, ettei autoa ole käytetty yksityisajoihin.
Ota meihin yhteyttä!
TALVEA avustaa monipuolisesti erilaisissa arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä ja vastaantulevissa tilanteissa kaikissa toiminnan elinkaaren vaiheissa. Ota yhteyttä niin keskustellaan lisää!
Petteri Tiainen
Tax Manager
040 510 9862
petteri.tiainen@talvea.fi
Petteri vastaa TALVEAn arvonlisäveropalveluista. Hänellä on yli 15 vuoden monipuolinen kokemus erilaisista verotustehtävistä, painottuen erityisesti arvonlisäverotukseen. Petteri on työskennellyt aiemmin urallaan Verohallinnossa veroasiantuntijana, toimistopäällikkönä ja valtakunnallisissa arvonlisäverovalvonnan ohjaus- ja kehittämistehtävissä sekä suuren tilintarkastusyhteisön omistajayrittäjävetoisten yritysten arvonlisäverotuksen ja muun välillisen verotuksen asiantuntijana. Asiakkaina on ollut sekä pienempiä alueellisesti toimivia yhteisöjä että suuria kansainvälisillä markkinoilla operoivia konserniyhtiöitä.
