Kuluvana vuonna voitettujen tapauksien perusteena on ollut mm. veronsaajien oikeudenvalvontayksikön (vova) virheellinen valituksen muotoilu, tuossa tapauksessa vova oli sekoittanut valituksen ja valituksen perustelut keskenään. Toisessa tapauksessa verohallinto oli unohtanut, että peitellyn osingon verotusta ei voi toimittaa, mikäli käytetty hinta ei olennaisesti poikkea käyvästä arvosta. Molemmissa tapauksissa prosessi ratkesi heti alkuunsa verovelvollisen eduksi, kun veronsaaja ei ollut noudattanut prosessisäännöksiä. Eräässä tapauksessa veronsaaja ei saanut valituslupaa KHO:lta hävittyään jutun ensin hallinto-oikeudessa; päätöksen perustelujen puuttumisen vuoksi ei voida tietää oliko päätösperuste materiaalinen vai prosessuaalinen, mutta olimme vedonneet oikeussuojan antamisen tarpeen puuttumiseen veronsaajan osalta, koska veronsaajan vaatimasta näkökulmasta ratkaisulla ei olisi ollut verotuksellista merkitystä kuin akateemisella tasolla.
Avoinna on vielä prosessi, jossa TALVEA koettaa saada verohallinnon ja tuomioistuinlaitoksen huomaamaan, että kiistatta tulkinnanvaraisessa asiassa (esim. tuomioistuimen oma äänestyskäyttäytyminen tai tulkinnanvaraisuuden myöntäminen tuomarin toimesta tai aiempien asteiden verovelvollisen kannan mukainen päätös) ei voida toimittaa viiden vuoden verotuksen oikaisua vahingoksi eli vanhaa jälkiverotusta, koska veroilmoitus ei tällöin ole voinut olla virheellinen (puutteellinen, erehdyttävä, väärä; kokoavaa termiä ”virheellinen” on käyttänyt mm. prof. Andersson). Viranomaisen omaa menettelyähän ei ole katsottu esim. oikeudenkäyntikulujen korvausmielessä virheelliseksi, jos asia on ollut tulkinnanvarainen. TALVEAn kannan mukaan tulkinnanvaraisen asian jälkiverottaminen viiden vuoden oikaisuna merkitsee, voimakkaasti ilmaisten, tulkinnanvaraisen asian yhden vuoden määräajan kiertoa viranomaisen toimesta. Tämä tarkoittaa myös, että ankarampi puuttuminen verovelvollisen oikeusasemaan tapahtuu matalammalla kynnyksellä kuin lievempi puuttuminen, näin ei käsittääksemme voi olla.
Prosessuaalisesta näkökulmasta mielenkiintoinen on myös vireillä oleva tapaus, jossa verotuksen oikaisulautakunta on säilyttänyt (eli käytännössä ensiasteena määrännyt) elinkeinoverolain perusteella määrätyn veronkorotuksen oikaistaessa tulo tuloverolain mukaiseen tulolähteeseen, vaikka veronsaaja ei ole korotusta vaatinut. Asian palauttamisen ohella lautakunnalta unohtui rangaistuksen mittaaminen veronkorotuksen määräämisessä, eli tosiseikaston muuttuessa olisi arvioitava teon haitallisuus ja tahallisuus uudelleen.
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen verovelvolliselle on tällä hetkellä vielä kovan työn takana. Useissa tapauksissa verovelvollinen saa pitää kulut itsellään tai niistä korvataan vain pieni osa, vaikka veronsaaja olisi lähtenyt tulkinnanvaraisessa asiassa prosessaamaan ja häviää jutun. Verotus-lehdessä on veronsaajan edustaja kirjoittanut tärkeästä tutkimuksesta, jonka mukaan hyvin harvoissa tapauksissa kuluja on tuomittu korvattavaksi. Suomen laki ei myöskään mahdollista kulujen korvaamista jo oikaisulautakunnassa, vaikka käytännössä valitus perustelutöineen täytyy tehdä jo oikaisuvaatimusta varten. Tässä asiassa olisi tärkeää lainsäädäntöteitse ryhtyä välittömiin korjaaviin toimenpiteisiin, jotta vähintäänkin juttunsa voittaneella verovelvollisella olisi oikeus päästä samaan asemaan, mikä hänellä oli ennen, kuin hänet haastettiin prosessiin. Tulkinnanvaraisten asioiden puiminen oikeusasteissa veronsaajan toimesta on myös sikäli erikoista, että veronsaajalla ei ole samanlaista, syyttäjän tapaan tuomitsemiskynnystä matalampaa kynnystä, haastaa tulkinnanvaraisissa asioissa verovelvollisen kantaa. Pikemminkin oikaisuvaatimuksen tekemispäätökset tulisi tulkinnanvaraisissa tilanteissa tehdä verovelvollismyönteisesti. Veronsaajan yhden vuoden oikaisuvaatimusmahdollisuuteen ei säännöksen sanamuotoon ole kuitenkaan otettu tulkinnanvaraisten juttujen valituksen estoa ja jos tuomioistuinlaitos ei katso voivansa päättää että viranomaispäätökset tulkinnanvaraisissa asioissa on tehtävä verovelvollisen eduksi, niin joudumme odottamaan lainsäädäntömuutoksia. Riittävän laaja oikeudenkäyntikulujen korvausmahdollisuus olisi tätä odotellessa oikeansuuntainen linjaus.
Verotusmenettelyyn ja määräaikoihin on tulossa merkittäviä muutoksia HE 29/2016 pohjalta, joka on hyväksytty muutettuna 21.6.2016. Analysoimme näitä muutoksia erikseen.
Osakeyhtiöiden kohdalla on havaittavissa trendi haastaa yhtiön toimielimeen kuuluvia henkilöitä oikeuteen vastaamaan esim. veropetosta ja kirjanpitorikosta koskeviin syytteisiin. Osakeyhtiölle määrätty veronkorotus ei estä rangaistuksen tuomitsemista sen toiminnassa tekoon tai laiminlyöntiin vaikuttaneelle henkilölle. Jopa arvonlisäverotuksen kuukausitilityksen (kokonais-alv:sta 1 %) suorittamisesta oma-aloitteisesti kuukautta liian myöhään on aloitettu esitutkinta veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Pienosakeyhtiöiden kohdalla tilanne tuntuu kohtuuttomalta, kun rahapussi on käytännössä osakkaan lompakko molemmissa tapauksissa. Me TALVEAlla uskomme tuovamme lisäarvoa asiakkaille näissä oikeudenkäynneissä, koska osaamme pitkällä kokemuksella kirjapidosta ja verotuksesta arvioida tekoa ja tuottamuksellisuutta sekä vahingollisuutta, materiaalista kysymystä unohtamatta. Verotuspäätös ei sido rikosprosessissa tuomioistuinta, mutta on tärkeää osata kertoa ja vakuuttaa tuomioistuin, miksi verotuspäätös on virheellinen ja miksi väitettyä tekoa ei siis ole voinut tapahtua.
Verotarkastuksissa, kuten tietysti kaikissa muissakin prosesseissa, on usein näytön arviointi keskeisessä roolissa. On tärkeää ymmärtää, milloin lisänäyttö on viranomaisen ja tuomioistuimen vakuuttamiseksi välttämätöntä ja minkä tyyppistä näyttöä tarvitaan. Käytännössä suuri osa tuomioistuimessa hävityistä jutuista perustuu väitteenvaraiseksi jääneeseen perusteluun (eli väitetään vain esim. että ei ole toimittu näin, toimittamatta näyttöä miten on toimittu); vaikka asia on itselle selvä, tärkeintä olisi vakuuttaa myös asian päättävä henkilö. Näytön arvioimisesta TALVEAlla on pitkä ja laaja kokemus, jota toivomme pääsevämme jakamaan asiakkaidemme hyödyksi.
Viimeiseksi, mutta ei vähäisimpänä, on syytä muistaa mainita kokeneiden KHT-, HT- ja JHT –tilintarkastajiemme panos mm. kirjanpidon vaatimusten syvällisessä ymmärtämisessä kaikkiin edellä mainittuihin teemoihin liittyen. Tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa voimme minimoida jo etukäteen mahdollisuutta edes joutua mainittuihin prosesseihin.
Petteri Ruotoistenmäki, verolakimies
Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan lupa dnro H 2016/153
Asiasanat: verotarkastus, veropetos, kirjanpitorikos, veronkorotus, esitutkinta, oikeudenkäyntiavustaja, oikeudenkäyntiasiamies, lakimies, verolakimies, verojuristi, tilintarkastus, tilintarkastaja, KHT
