Kuntakonsernien rakennejärjestelyistä tuli pakollisia SEUT 107 ja 108 artiklojen (tapaus Destia 2007) sekä kuntalain asettaman yhtiöittämisvelvollisuuden myötä (kuntalain 2a ja 2b §:t voimaan 1.9.2013), joita seurasi ammattikorkeakoulujen yhtiöittäminen. Yhtiöittämisten vuoksi myös verosuunnittelun merkitys korostui pysyvästi. Ennen yhtiöittämisvelvollisuutta kunnilla oli vain vähän verokysymyksiä, koska kunnat itse ovat olleet omalla alueellaan tuloverovapaita toimijoita. Kuntien verokysymykset ovat perinteisesti liittyneet enemmän arvonlisäverotukseen ja esimerkiksi arvopapereiden luovutuksen varainsiirtoverovelvollisuuteen sekä kuntayhtymien elinkeinotoiminnan ja kiinteistötulon verotukseen. Yhtiöittämisten myötä tärkeäksi kysymykseksi nousi, voidaanko ja kannattaako yhtiöittäminen hoitaa veroneutraalisti, vai onko kokonaisuutena edullisempaa tehdä järjestely kauppana tai sijoituksena ja tehdäänkö se tällöin oman vaiko vieraan pääoman ehtoisesti sekä millaiseksi konsernin rakenne tulisi muodostaa ajatellen itse järjestelyä ja sen jälkeistä konsernin verotusta.
Kuntayhtymillä ja uusilla hyvinvointialueilla ei ole omaa aluetta, joten ne ovat osittain tuloverovelvollisia toimijoita. Kuntakonsernin yhtiöt ovat pääsääntöisesti tuloverovelvollisia, lukuunottamatta kunnan asuntohankintayhtiöitä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä ja osittain verovapaita ammattikorkeakouluosakeyhtiöitä. Kuntakonsernien laajentumisen myötä on noussut esille kysymyksiä yhtiöiden välisestä siirtohinnoittelusta, konsernin rahoituksesta kielletyn valtiontuen ja korkovähennysten rajoitusten näkökulmasta, järjestelyjen varainsiirto- ja arvonlisäverotuksesta, sekä tietysti konsernin kuluelementtien hyödyntämisestä tuloverotuksessa. Kuntien yhdistymisen myötä on ollut tarpeen myös vähentää tytäryhtiöitä sulauttamalla niitä.
Ajankohtainen asia ovat sote-uudistuksen verosäännökset. Hyvinvointialueiden verotuksellinen asema on säädetty tulo- ja arvonlisäverotuksessa pitkälti samanlaiseksi kuin kuntayhtymillä. Varainsiirtoverotukseen on otettu voimaanpanosäännös hyvinvointialueelle luovutettavien varojen varainsiirtoverottomuudesta, mutta muita työkaluja esim. kuntakonsernien usein tärkeisiin kiinteistö-, asunto-osakeyhtiö- ja kiinteistöosakeyhtiöjärjestelyihin ei ole tässä yhteydessä säädetty.
Esimerkkeinä viimeisimmistä käsitellyistä tapauksista ovat olleet osittain verovapaan ammattikorkeakouluosakeyhtiön ja kokonaan verollisen toimijan omistama kiinteistöosakeyhtiö, jossa poistojen korottamisen ja vastikemaksujen lisäämisen havaittiin johtavan verovapaan toimijan osallistumiseen verollisen toimijan verokustannuksiin. Toisessa tapauksessa kaupungin omistaman tytäryhtiön kaupungille maksaman vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen verovapaa korko ja siis vieraan pääoman määrä olisi voitu säätää olennaisesti korkeammaksi ottaen huomioon 25 % vero-EBITD-tuloksesta. Tyypillisissä kiinteistöjärjestelyissä puolestaan on huolehdittu asuntohankintayhtiöiden verovapauden säilymisestä ja jopa menetetyn verovapauden takaisinsaamisesta.
Kuntakonsernien järjestelyt ja kokonaisverosuunnittelu jatkuvat välttämättöminä, jotta verolakien tarjoamat mahdollisuudet saadaan käytettyä kuntakonsernin edun mukaisesti.
